Låttexter: Cmx. Hautalinnut.
Muistatko kuten mina
vai muistatko toisin:
kuolleiden koivujen puisto
peilit tyhjissa huoneissa
Tunsitko kuten mina
vai tunsitko toisin:
luhistuneen patsaan
anova katse taivaalle
Naitko sen kuin mina
vai naitko toisin aivan:
vaeltavat linnut
jotka nukkuu taivaalla
Uskoitko kuin mina
itseesi uskoitko:
vartalon verhottuun kaareen
silman syvyyteen
On suihkulahde kuivunut
ja oksat sen ylla kuolleet
Olitko siella kanssani
olinko sittenkin yksin:
kolean keskipaivan kujat
harmaaksi kalkitut
Oliko samaa sinun pelkosi
vai jotain outoa, omaasi:
sotilaitten askeleet
huudot, kirveltava savu
Ja ikkunassa hahmo
ehka sinun hahmosi:
kaantymassa pois
kenties kieltaen kaiken
Kuuntelitko ne huudot
vai suljitko korvasi
yo kun kuljetti pois
kaiken vaen kuin omakseen
On suihkulahde kuivunut
ja oksat sen ylla kuolleet
Haistoitko kummat kukat
vai olitko turtunut
ammuttu vanha Aleksei
tuoliinsa koytetty
Loputtomat torit, kuljitko
samoin risaisin kengin
tyhjat aukiot, marat
roikkuvat julisteet
Oliko sylini lammin
vai viluasiko varisit
vanhan plataanin varjo
kirje kadonneelta veljelta
Ja leivan kuiva kuori
tunsitko, oli suloinen
neljannen paivan aamuna
oli haudat viela tyhjat
On suihkulahde kuivunut
ja oksat sen ylla kuolleet
Itkitko samaa surua
vai oliko sinulla omasi
kielletty nauru ja rakkaus
joku yksinainen lapsuus
Ja samako hiljaisuus piiritti
vai kuulitko savelman jonkin
kevatpaivan loistossa
ylla kuolevan kaupungin
Annoitko saman lupauksen
vallassa saman nayn
korkealta ja raskaana
satavan uhman ja kaipauksen
Karkasitko kuten sovittiin
tanne kauas, tahan paikkaan
tyhjan kirkon torni hauras
juna tuoko sinua
On suihkulahde kuivunut
ja oksat sen ylla kuolleet
onko henkesi tulessa viela
ja tulemme yhta liekkia, liekkia...
vai muistatko toisin:
kuolleiden koivujen puisto
peilit tyhjissa huoneissa
Tunsitko kuten mina
vai tunsitko toisin:
luhistuneen patsaan
anova katse taivaalle
Naitko sen kuin mina
vai naitko toisin aivan:
vaeltavat linnut
jotka nukkuu taivaalla
Uskoitko kuin mina
itseesi uskoitko:
vartalon verhottuun kaareen
silman syvyyteen
On suihkulahde kuivunut
ja oksat sen ylla kuolleet
Olitko siella kanssani
olinko sittenkin yksin:
kolean keskipaivan kujat
harmaaksi kalkitut
Oliko samaa sinun pelkosi
vai jotain outoa, omaasi:
sotilaitten askeleet
huudot, kirveltava savu
Ja ikkunassa hahmo
ehka sinun hahmosi:
kaantymassa pois
kenties kieltaen kaiken
Kuuntelitko ne huudot
vai suljitko korvasi
yo kun kuljetti pois
kaiken vaen kuin omakseen
On suihkulahde kuivunut
ja oksat sen ylla kuolleet
Haistoitko kummat kukat
vai olitko turtunut
ammuttu vanha Aleksei
tuoliinsa koytetty
Loputtomat torit, kuljitko
samoin risaisin kengin
tyhjat aukiot, marat
roikkuvat julisteet
Oliko sylini lammin
vai viluasiko varisit
vanhan plataanin varjo
kirje kadonneelta veljelta
Ja leivan kuiva kuori
tunsitko, oli suloinen
neljannen paivan aamuna
oli haudat viela tyhjat
On suihkulahde kuivunut
ja oksat sen ylla kuolleet
Itkitko samaa surua
vai oliko sinulla omasi
kielletty nauru ja rakkaus
joku yksinainen lapsuus
Ja samako hiljaisuus piiritti
vai kuulitko savelman jonkin
kevatpaivan loistossa
ylla kuolevan kaupungin
Annoitko saman lupauksen
vallassa saman nayn
korkealta ja raskaana
satavan uhman ja kaipauksen
Karkasitko kuten sovittiin
tanne kauas, tahan paikkaan
tyhjan kirkon torni hauras
juna tuoko sinua
On suihkulahde kuivunut
ja oksat sen ylla kuolleet
onko henkesi tulessa viela
ja tulemme yhta liekkia, liekkia...